Liikenteesta ja nolostelusta

Good horn, good prayer, good luck. Nailla kolmella parjaa Deepak-kuskimme mukaan tien paalla Intiassa.

Paalta pain kaoottiselta nayttavassa liikenteessa on tarkemmalla silmayksella sittenkin jotain jarkea. Kirjoittamattomilla (?) saannoilla ja kasimerkeilla parjaa yllattavan hyvin. Kaikilla rattiin aikovilla olisi myos tarkoitus olla ajokortti. Toisaalta rekkojen, autojen, riksojen, pyorien, ja kayskentelvien ihmisten ja elainten (kuten lehma, koira, vuohi, norsu, kameli (huom! nahtyjen elainten listaan kuuluu em. lisaksi myos muita elaimia)) seassa matkaa tehdessa tulee mieleen, etta olisi varmasti helpompaa, jos uskoisi jalleensyntymiseen. Pienia ihmeitakin liikenteessa toki tapahtuu: ihmisen kokoiselta nayttava vali voi olla rekan rekkaohitukselle sopiva.

Eras toinen asia, joka on taas tullut tutuksi, on rakas kansallistunteemme hapea. Mika siina on!

Havettaa, kun naamasta nakee heti kun yrittaa valehdella jollekin tyypille, joka on ollut mukava ja/tai auttanut.

Havettaa, kun mukava hieroja tarjoaa heti hieronnan jalkeen muita kauneussalonkinsa palveluja eika halua niita ja pitaa kieltaytya (ja kun hieronta oli kummiskin hyva).

Havettaa antaa vahan liian vahan tippia, vaikka palvelu olisi ollut kuinka huonoa.

Havettaa herattaa respan pojat younilta respan lattialta tarjoamaan (hintaan kuuluvaa) aamiaista.

Havettaa ostaa kokis lightia kun olisi paikallistakin limukkaa.

Havettaa kysya, miksi taalla pain maailmaa miehilla on usein pitka pikkurillin kynsi (vastaus: se on muotia. Itsehan ajattelin, etta se olisi korvan kaivamista varten. Havettaa olla niin lansimaalainen.).

(Kataa havetti asken ottaa valokuva kuitista, johon tarjoilija oli piirtanyt sen kuvan ja kirjoittanut "Kiitos ihanasta kaynnista.")

Elina