- Tuijotus. Kuvittele menevasi pienelle huolsikalle keskella ei mitaan. Muutama poyta on taynna ihmisia: joukko miehia, lapsiperheita ja muutama muu seurue. Ja ne KAIKKI tuijottaa sinua. Miehilla on vaikeaa keskittya syomiseen, kun koko ajan pitaa tuijottaa. Iskat vilkuilee enemman vaivihkaa. Lasten tuijotukseen on helppo vastata hymyilemalla, mutta aikuiset miehet perheensa kanssa. En flirttaile Suomessakaan lihavien, rumien perheenisien kanssa?!
- Lankkarit. On hupaisaa huomata, kuinka lankkarit pitavat yhta. Valkoista naamaa moikkaa kuin parasta tuttua kotosalla. Eilen juna-asemalla naurettiin, kun yksinainen lankkari-poika naki meidat kamaisella asemalla ja sen ilme naytti heti helpottuneelta. Ja lankkareita tuijottaa itse ihan yhta paljon kuin inkkarit tuijottavat meita.
- Pallien nostelu, koskettelu ja kouriminen. Talle jaksetaan nauraa joka paiva. Siis ei terve! Inkkarimiehilla on joku kasittamaton tarve kosketella tavaraansa jatkuvasti. Parasta on, kun joku inkkari tuijottaa silmiin kadulla ja nostelee “huomaamattomasti” kalleuksiaan. Nuoret ja vanhat, vauvasta vaariin. Ellun ensimmainen kuva Taj Mahalista pilaantui silla, kun karibialaistakapuolinen opas seisoo haara-asennossa ja KOURII kalleimpiaan. Tyttoparka. Elina siis. Sille taytyy olla joku muu syy kuin ainoastaan kuumuus. Anyone?
- Huijaaminen. “Yes madame, we go to your hotel!” Toinen tarjoaa vieressa omaa hotelliaan, eika usko, vaikka sanoo, etta meilla on varaus toisaalle. Sitten luulemme olevamme yhteisymmarryksessa. Jes. Kunnes riksakuskin outo hotellin nimen aantaminen selittyy sille, etta kyse ei olekaan samasta hotellista. Scindhia, Sandhia, mita naita nyt on. Kiivaan keskustelun jalkeen tyyppi lupaa vieda meidat oikeaan osoitteeseen. Oookkei. Hienoa. “Madame, tasta alas ja vahan vasemmalle.” Jes, vihdoin yojunan jalkeen paasee potkottamaan ja suihkuun! Riksa haviaa, tie paattyy jokeen. Toinen tyyppi, joka "sattuu viereen" jatkaa: “Madame, your hotel is there, it is a two kilometer walk. You want to take a boat?” Kiukuttelun, harpaiden kiristyksen ja vaantamisen jalkeen paatetaan ottaa vene, koska kavely ei kuumuudessa innosta. “But there are guest houses here too. Mine is really nice.” Ei, ei, ei. Lopulta soutaja alkaa kiukutella jo sovitusta hinnasta, leikkii drama queenia ja lopulta suostuu ottamaan vastaan rupiat, joista oli hanen pomonsa kanssa sovittu. Onneksi omassa guest housessa oli hurmaava vanha pappa ja mukava manager. Ei se haittaa.
Kata
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment