Udapurista pyhan kaupungin kautta ihmeeseen

Pieni kertaus siita, mita matkan aikana on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen varsinaisen matkakertomuksen.

Udaipur osoittautui todella kauniiksi kaupungiksi, jossa kierreltiin nahtavyyksia (kylla, James Bond -leffan kuvauspaikka nahtiin kaukaa), nautittiin "pienen kaupungin" rauhallisuudesta (jos Intiassa nyt voi sanoa olevansa rauhassa koskaan missaan). Nahtavyyksien lisaksi shoppailtiin matkavaatteita ja kaytiin Deepakin kaverin Hansan kotona hieronnassa.

Naiden kahden suhde ei aivan taysin selvinnyt meille. Hansa oli hierojanainen, joka oli aiemmin tyoskennellyt hotellissa, nyttemmin kai yksityisyrittajana. Mahtavien hoitavien kasien lisaksi Hansalla oli paljon mielipiteita, mm. siita, kuinka Intiassa miehet vaan juo ja pelaa ja naiset hoitavat kaikki tyot. Tapasimme siis intialaisen feministin, joka olisi halunnut dokata meidan kanssa. Toisen chain jalkeen (ehka parasta teeta, mita ollaan taalla saatu), paatimme kuitenkin lahtea ja soittaa Deepak paikalle. Kun kerrottiin, etta Hansa oli mukava, sanoi rakas kuskimme (kuvittele intia-aksentti): "Yes, she is a special lady." Hmm, niinku in what sense? Ei ollu pokkaa kysya, onko tuo sun rakastaja.

Koska meidan Tata-merkkisen matkabiilin nimi oli Kajal. Kysyin Deepakilta, mita se tarkoittaa. "Kajal is my girlfriend. My car has my girlfriend's name." Mihin se vaimo jai? Havettaa, kun ei uskalla kysya suoraan asioita intialaisesta yhteiskunnasta.

Udaipurista jatkettiin kohti Pushkaria, jossa sijaisee yksi maailman ainoista Brahma-temppeleista. Tarina menee kutakuinkin siten, etta Brahma laskeutui lootuksella Pushkariin ja syntyi kaupunki ja jarvi on pyha ja tuli temppeli. Saapumisiltana satoi niin paljon vetta, etta jaatiin hotellille votkyamaan ja juttelemaan yhden suomalaispariskunnan kanssa, jotka oli tullut samalla lennolla meidan kanssa Helsingista. Aamulla paastiin "tutustumaan" sitten arvon pyhaan kaupunkiin. Joka oli pieni, kuuma, ahdistava. Taynna turisteja, kojuja. pyhia miehia, jotka siunaavat perheesi hintaan 100 rupiaa per naama (suomalaistytto oli viety "naisten puolelle" yksin, siunattu 4 perheenjasenta ja tytto itse, eika han ollut paassyt sielta pois maksamatta 500 rupiaa.) Kuuluisa temppeli oli todella taynna, hyvin likainen temppeliksi ja arsyttava turistirysa lankkareille. Lehmatkin oli arsyyntyneempia taalla kuin toisaalla - yleensa ne on tosi leppoisia!

Pushkarin jalkeen ajettiin pitka matka Agraan, joka on tunnettu kuskimme mukaan kahdesta asiasta: "Taj Mahal and a mental hospital." Aivan selvaksi ei tullut se, miksi mielisairaala on kuuluisa, mutta Taj Mahalin tietavat varmaan kaikki. Suuri rakkaudenosoitus! Minakin haluan, etta rakkaudesta minulle rakennetaan 22 vuotta 20 000 miehen voimin monumentti. Toihin siella kotimaassa!

Agran hostelli oli eniten luksus, mita meilla on ollut. Nautittiin alakerran Pizza Hutissa (kylla, lankkarit liikenteessa) pitsaa ja kaljaa ja katottiin telkkaria. Aamulla sitten herattiin 5.30 ja lahdettiin saman tien kohti yhta maailman seitsemasta ihmeesta. Jostain syysta meilla oli taas aika outo opas, pullukka intialainen, jonka hampaiden valissa oli Ellun kuvauksen mukaan "jotain mahlaa" ja karibialaisnaisen takapuoli. Englanti oli aika kasittamatonta. Meidan hv oli sille se, kun annettiin tippia ihan saalittavasti. Ei ollut edes huono omatunto.

Taj Mahal. Siina se sitten yhtakkia oli. Kuvissa ja tarinoissa, nyt ilmielavana. Aluksi se ei nayttanyt oikein miltaan, ennemmin yllattavan pienelta. Hieno Taj (kruunu) Mahal (palatsi) kylla on ja opas kertoi hauskoja yksityiskohtia siita. Kuvat kertovat enemman kuin sanalliset kuvaukset.

Tajin jalkeen opas kertoi, etta nyt on vuorossa "Taj Mahalin toinen osa". Oltiin luettu Raamatusta, etta on paikka lempinimeltaan Baby Taj ja luultiin, etta mennaan sinne. Mutta mita viela! Mentiin marmorikauppaan, jossa mukava nuori poika esitteli ensin meille Taj Mahalin marmorikuvioiden tekniikan (mielenkiintoista), sen jalkeen marmoripoytia, jotka "voidaan lahettaa suoraan Suomeen, ei maksuja ja maksaa voitte missa vaan milloin vaan rupias, euros, dollars, credit card". Ei haluttu. Korurasiat, norsut, tuputus tuputus tuputus. Osoitin liikaa kiinnostusta yhta korurasiaa kohtaan ja myyja alkoi tekemaan kauppaa kanssani. Alkuperainen hinta oli noin 70 euroa ja kun sanoin tarpeeksi monta kertaa, ettei se kiinnosta, oli hinta tippunu jo 25 euroon. Jep. Emme ostaneet.

Agrasta Deepak kuskasi meita viimeista kertaa, oudon paikan kamaiselle juna-asemalle, jossa hengattiin nelja tuntia. Yojuna onkin sitten tarina itsessaan :)

Nyt ollaan Varanasissa ihmettelemassa, kuinka ihmiset sukeltelevat Gangesissa ja jengia poltetaan hostellin vieressa. (Ei elavalta.)

Koska jostain syysta en saa USB-tikkua tahan koneeseen kiinni, jaa kuvien lataus toiseen kertaan.